Näyttötyö

Nyt alkaa olla näyttötyön hameita jo mukava määrä valmiina.

 Heti ensimmäisen päivän alkajaisiksi Neenuskalla pomo kysyi, että mitä haluan tehdä. Ihana kysymys! Tuli heti olo, että tästä harjoittelusta tulee hyvä. :) Kyselin, että mille olisi tarvetta, josko sen pohjalta voisin jotain suunnitella. Vaihtoehtoja alaosista käytiin pikaisesti läpi erilaisista housuista hameisiin, ja päädyin alkaa työstää kellohametta lapselle. Aiemmin en ollut sellaista piirtänyt (harjoitusta lukuunottamatta) mutta ohjeet oli tallessa, ja uskoin suoriutuvani siitä kunnialla. :) Tässä kohtaa pidin mielessäni sen, että näyttötyön tarkoituksena ei ole haukata liian isoa palaa mistä ei suoriudu, vaan näyttää se minkä osaa.
Piirsin neljä eri kokoa ikähaitarille 1-8v, ja tein koeversiot isoimmasta ja pienimmästä koosta. Paikallisen facekirppiksen kautta saimme pikaisesti paikalle pipopalkkaa vastaan kaksi taaperoa, jotka saivat sovittaa tuota 1-2v kokoa. Pomon oma tytär sovitti isointa, ja näiden perusteella tein vielä muutoksia kaavoihin.

Tässä kohtaa alkoi se taiteellinen osuus. :)
Heti ensimmäisen päivän alussa pomo osoitti pipojen ompelusta yli jääneitä tilkkuja isossa säkissä ja naurahti, että noista saa keksiä jotain. No minähän keksin! Ihania kuoseja, hempeitä värejä ja aika isojakin paloja, mutta pipoihin niistä ei enää riittänyt materiaalia.
Jaoin täyskellohameen kahdeksaan osaan, ja sommittelin ananaspalan muotoisista tilkuista uniikkeja hameita. On hillitympää ja räväkämpää, jokaiseen makuun jotain. Kaikkia yhdistää helmassa oleva ohut pitsinauha, mikä keventää ilmettä ihanasti.

 

Tein vielä muutamia hameita, mitkä on leikattu kokonaisena, toisissa pinkkiä tähtitrikoota ja toisissa oranssia joustofroteeta. Pitsireuna näissäkin, tottakai.
Että voi ihminen tulla onnelliseksi ompelusta!

Mitä tästä olen oppinut? Ainakin sarjatyön tehokkuus on käynyt entistä enemmän selväksi. Myös se, ettei voi sokeasti luottaa valmiisiin kokotaulukoihin, vaan vaatteita on päästävä sovittamaan elävän mallin päällä. Joustamattoman pitsin yhdistäminen erittäin joustavaan ja ohueen trikooseen on yllättävän haastavaa, joustofroteeseen se käy huomattavasti helpommin.

Nyt viikonloppuna nämä hameet löytyvät Käsityökorttelista Toivolan vanhalta pihalta Jyväskylästä. Toivottavasti nähdään siellä! :)

Kaveruksille kesävaatetta

Meidän lapsilla on hyvät kaverit, samanikäiset kuin meidän esikoinen ja keskimmäinen. Esikoinen sai olla parina päivänä hoidossa heillä vesirokkoa potemassa, kun oli muuten hyvä ja normaali vointi. Kiitokseksi siitä halusin ommella näille lapsosille jotain pientä, ja mikäs sen tarpeellisempaa tällä hetkellä kuin kesävaatteet.
Samoilla vauhdeilla ompelin omille samanlaiset, kaikki tehty Neenuskalta ostetuista trikoista.
Isommille pojille Tommy-hihattomat koossa 110 (himppasen näytti olevan kyllä nafti mitoitus, muistiin itselle tämä) ja meidän pienimmälle Spot fish-kaavalla t-paita koossa 86. Nämä kaikki sattuu olemaan kovia automiehiä, ja tässä kuosissa värit ovat ihanan kesäisen kirkkaat.



Tyttösille peplumit koossa 122, nämäkin Ottobren kaavalla. Alkuun molemmat oli lyhythihaiset, kunnes kuopus hipsi ompeluhuoneeseen ja sai sakset käsiinsä. Siihen siistimpään paitaan ennätti saada aikaan pienen reiän takakappaleelle hihan viereen, ja hetken jo ennätin ajatella, että ei tuota saa mitenkään korjattua. Piti hengähtää syvään, syödä ja nollata tilanne, kunnes keksin että hihattomassa versiossa takakappale saakin olla kapeampi. Vähän piti sivusaumoja purkaa, että kanttaus onnistui, mutta lopputuloksesta ei huomaa tätä pientä katastrofia enää ollenkaan.
Annettiin alkuperäinen versio sitten kaverille, ja jätettiin uuteen malliin saksittu omaan käyttöön.

Niitä näitä sieltä täältä

Työssäoppiminen Neenuskalla jatkuu, ja minä nautin. :) Ajantaju katoaa, kun pääsee työhuoneelle. Miten voi olla noin innostava paikka?
Näitä pipoja on nyt jokunen pino tullut tehtyä, tässä yhdeltä päivältä yksi satsi. Sarjatyöskentelyn tehon tajuaa kunnolla tässä samalla, kun on nopeaksi hiottu työjärjestys ja kunnolliset työtilat.



Tällaista projektia myös olen siellä tehnyt, kuvassa näkyvä hame on ensimmäinen koeversio. Näistä tulossa lisää varmasti myöhemmin. :)

 Ja maistiaiskuva saman projektin jatkosta...

Tähän perään on helppo ympätä kuva tuliaisista, mitä vein Rovaniemelle yhdelle huikealle naiselle. Kaksi vuoritettua pussukkaa, toiseen laitoin sisälle läjän kestovanulappuja ja toiseen matkaseuralainen hankki sisällöksi herkkuja.