sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joululahjoja

Jokusen joululahjan ennätin ommella, on se kuitenkin niin mukavaa antaa itse tehtyä lahjaksi. Kaikista ei ole kuvaa, joten selostus saa riittää. :)
Koulussa tehdyn essun kaavalla tein myös kotona pellavaessuja, ja tähän kuvassa näkyvään ehdin koulussa painaa suunnittelemani kuvan. Sitten tuli sotkua ja kiirettä, joten loput meni suosiolla ilman painokuvaa. Tämän annoin äidilleni joululahjaksi, samanlaisen yksivärisen (pitsihelmalla) veljelleni ja vaimollensa, ja toisen vastaavan lasten ihan parhaalle hoitotädille.



Nettiystävä vuosien takaa tuli Brasiliasta suomeen vaimonsa kanssa joulukuuksi, ja halusin heille antaa jotain henkilökohtaista lahjaksi. Ajattelin, että matkatavaroita ja ostoksia heillä riittää tarpeeksi joten lahjat ei saisi viedä liikaa tilaa, niissä saisi näkyä suomalaisuus jollain tavalla ja haluaisin ommella ne itse (ja niiden pitäisi pysyä opiskelijabudjetissa). Kävin Vallilan kankaita myyvän kaupan palalaarit läpi, ja sieltä löytyi nämä kauniit kankaat. Tein tutulla penaalin ohjeella mutta päästä heitetyillä mitoilla meikki/toilettipussit, ja täytin ne Fazerin suklailla.
Nyt yhtäkkiä iski järkyttävä tunne, että muistinkohan ommella toisestakin käsin kääntöaukon umpeen... Muistikuvaa ei enää ole, sillä tein näitä yön hämärinä tunteina silmät ristissä.
Ihanaa, että joulukiireet on ohi! Edessä kylläkin kevätkiireet, mutta nehän on ihan eri kiireet. :)




Lahjoiksi tein myös auton kosteydensyöjiä lisää, ne meni paininjalan alta suoraan pakettiin niin kuvaamiset jäi.

lauantai 19. joulukuuta 2015

Tuubikauluspaita

Piirsimme koulussa neuleen peruskaavan omilla mitoilla, ja suunnittelimme sen pohjalta trikoopaidan tulevaa puuvillanvärjäyskurssia varten.

Oma versioni on tässä, materiaali Kangaskapinan valkoista joustocollegea. Väljyyksiä on hyvin niukasti ja hihan sisäreuna suoristettu, pääntietä avarsin reilusti ja lisäsin kaksinkertaisen tuubikauluksen. Vielä en pujottanut nyöriä nauhakujaan, koska se pitäisi kuitenkin poistaa sieltä ennen värjäystä.

Kylläpä onkin asettelu epäonnistunut kuvassa, mutta idean varmasti hahmotatte. Kaulus on suorakaiteen muotoinen, mutta jäin miettimään, olisiko lopputulos parempi pääntietä myötäilevällä alareunalla. Päällä tämä näyttää ihan hyvältä näinkin, mutta pitää vielä kokeilla toiseen paitaan myöskin sitä toista tapaa.

Tämä paita on ihan simppeli ilman sen enempiä yksityiskohtia, sillä aika loppui kesken ja jouduin oikaisemaan aika monta kohtaa. Olen suorittanut samaan aikaan yleisiä aineita, mikä on vienyt joka päivästä vähintään pari tuntia ompeluaikaa pois.
Mutta valmista kuitenkin tuli!
 


Tässä yritin kuvata kauluksen istuvuutta, kuva on kahden peilin kautta otettu joten tarkkuudessa olisi parantamisen varaa.


Kauluksen yläreunasta vielä lähikuvaa.



Pikkusarja hihattomia

Vaihteeksi tämmöistä aivot narikkaan-ompelua. Esikoiselle jämäkankaista hihattomia tarpeeseen, kaavana Ob:n Peppi koossa 122. Kaikki saumat on litistettyjä, ja kanttauksetkin tehty niin, että lopputulos on litteämpi.





Villalankojen värjäystä ja koneella neulontaa

Kävimme syksyllä koulussa villan värjäyskurssin, missä kokeiltiin sekä happo- että kasvivärjäystä. Taas yksi taito, mitä olisi ihana syventää enemmän! Happovärjäys oli matematiikan ja kokeilun sekoitusta, sillä sai aikaan kirkkaita värejä. Kasvivärjäys oli ihanaa, luovaa hulluutta ja kokeilua! Kasvivärjättyjen lankojen värit ovat murrettuja ja pitkälle ruskean, keltaisen ja vihreän eri sävyjä. Niin kauniita!

Alussa on kattila ja valkoista lankaa.



Tässä happovärjättyjä Novitan Wooleja, keskellä olevat vaaleat turkoosit on minun ja parini värjäämiä. Jälki oli hieman epätasaista, mutta se teki valmiiseen neuleeseen kauniin meleeratun pinnan.



Alla myös punainen vyyhti on meidän, happoväreillä värjätty.



Tämä on värjätty erilaisilla havupuiden oksilla, pohjalla luonnonvalkoinen "seiskaveikka". Todellisuudessa väri on kellertävän vihertävä.



Näistä langoista sitten piti saada valmista myyntiin. Tutustuimme neulekoneeseen, mikä herätti suuria tunteita jokaisessa siihen koskeneessa. :D Äärimmäiset onnistumisen ja turhautumisen tunteet vaihteli hyvinkin lyhyessä ajassa. Hirmuisen hauska väline silloin, kun kaikki menee hyvin! Todella nopeasti saa siistiä jälkeä aikaan, kavennukset ja lisäykset tehdään yksi neula kerrallaan silmukoita nostelemalla ja esimerkiksi kirjo- tai pitsineuletta voi tehdä helposti eräänlaisen reikäkortin avulla. Mutta silloin, kun koneella on huono päivä tai sille ei puhu kauniisti, voi saada yhdellä vedolla suurta tuhoa aikaan. (Koneen takana olevat ikkunat ovat toistaiseksi ehjät...)




Lopulta ystävystyin tuon kapineen kanssa ja sain aikaan nämä ranteenlämmittimet. Juuri kun alkoi olla kivaa, aika loppui, ja ikävä jäi.
Alareunassa pykäreunainen valejoustinkäänne, välissä kirjoneuletta ja päättely läppäkoukulla. Tässä näkyy kivasti tuon turkoosin langan elävä väri, raikkaan näköinen yhdistettynä valkoiseen.




perjantai 11. joulukuuta 2015

Auton kosteudensyöjät

Esikoisen koululla oli joulujuhlan yhteydessä myyjäiset, ja vanhempia pyydettiin tuomaan sinne leipomuksia myyntiin. Noh, minähän en leivo, joten sovelsin vähän. Tein auton kosteudensyöjiä kaapista löytyneistä jämäkankaista, sisälle laitoin silikageelirakeita (kissakristalleita, myydään marketin lemmikkiosastolla kissanhiekkapussissa). Omassa käytössä tämmöiset on todettu erittäin toimiviksi, joten hyvillä mielin tarjosin näitä koululle myytäviksi. :)
Pahoittelut huonosti sommitelluista ja latteista puhelinkuvista.




Villasukat tyttöselle

Koulussa tutustumme myös neulomiseen, sekä käsin että koneella. Tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa asuste, mikä tulisi tarpeeseen. Lapsillahan on ikuinen villasukkien puutostila, koska vaikka niitä olisikin tarpeeksi, ne on aamukiireessä hukassa.

Esikoisella oli suurin pula villasukista, ja väriksi valikoitui luonnollisesti vaaleanpunainen. Etsin lehdistä erilaisia pitsineuleita ja testailin niitä tilkulle. Nämä testatut olivat kauniita, mutta todella hankalia sovittaa 40 silmukalle ja neljälle puikolle. Kolmas vaihtoehto osoittautui toimivaksi, mutta ei tietystikään ole yhtä näyttävä.



Tässäpä nämä valmiina. Ylhäällä kuvissa väri on todellinen, alhaalla puhelimen salaman pilaamat värit. Tyttönen tykkäsi kovasti ja olen itsekin ihan tyytyväinen. Vähäsen näkyy jäljessä edellisen neulontakerran jälkeen kuluneet vuodet.


torstai 3. joulukuuta 2015

Konekirjontapäivä

Tänään koulussa aikuisopiston puolelta opiskelija piti meille konekirjontapäivän. Tarkoitus oli tehdä kortti kangastilkkuja ja eri koneompeleita yhdistellen.
Tämä työtapa oli todella hauska, luovuutta ilman suurempia sääntöjä ja rajoituksia, tätä tekisi mieli opetella heti lisää! Mistä saisi vuorokauteen lisää tunteja? Alimmassa kuvassa on ryhmämme kaikki kortit (plus yksi pussukka), jokaisessa näkyy vähän erilaisia ompeleita ja materiaaleja.







tiistai 10. marraskuuta 2015

Lumikukka-esiliina

Koulussa teimme ensimmäiset koulun myymälään myyntiin menevät työt. Tuote oli esiliina, aikuiselle ja lapselle molemmille yhdet. Kaikki alkoi suunnittelusta; minkä kokoiset, mikä materiaali, mitä yksityiskohtia. Piirsimme 1:4 pienoiskaavat ja suurensimme ne oikeaan kokoon.
Jokaisen piti suunnitella omaan essuunsa myös painokuvio, minkä tulisimme toteuttamaan valotusseulalla. Tein erilaisia versioita yksinkertaisesta kukasta, ja sovittelin niitä essun kaavan päälle.



Halusin tehdä omat esiliinani pellavasta, joten tein pellavalle painokokeiluja. Alla näkyvä kangas ei ole esipestyä, päällä oleva tilkkunen on. Huomatkaa ero painovärin tarttumisessa.

Tässä en enempää avaa valotusseulan kanssa työskentelyä, mutta sen avulla voi saada aikaan pieniä yksityiskohtia ja "irtonaisia" alueita.


Kuvion painamisen jälkeen leikkasin essujen kappaleet irti kankaasta ja ompelin ne kasaan.



Helmassa pitsi.


Niskalenkit on säädettävät, että mahtuu monen kokoiselle käyttäjälle. Aikuisen esiliinan edessä on "työkaluvyö" mihin voi sujauttaa kauhaa sun muuta.



Nämä on tulossa Sepän yrityspajaan myyntiin nyt jouluksi. Sinne vaan ostoksille! :)

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Housut pöytäliinasta

Tyttösellä on huutava housupula. Etsin kangashyllystä mitä tahansa, mistä voisi mukavat käyttöhousut tehdä, ja sain käsiini tämän todennäköisesti pöytäliinana toimineen kauniin harmaan kankaan. Mietin, että miksipä ei, ja se pääsi kokeiluun housuiksi. Ei haittaa maalaamiset ja rymyleikit näiden kanssa, mutta silti kehtaa eskariin pukea. Nähtäväksi jää, kuinka tämä kangas kestää kulutusta.

Kaavana Ottobren Snappy happy, koko 116. Tikkauksissa tehostevärinä vaaleanpunainen, näyttää aika söpöltä edellisen postauksen kissapaidan kanssa. :)




lauantai 31. lokakuuta 2015

Jälleen kerran perusvaatetta

Jostain syystä meidän lapsille iskee syksyllä kasvukausi, ja kaikki vaatteet jää kerralla pieniksi. Tätä perusvaatetta tulee sitten kausittain urakoitua sarjatyönä.
Kiva oli huomata, että viimein olen saavuttanut sen tilanteen, että perusvaatteet saan tehtyä alusta loppuun niin, että voin olla aikalailla täysin tyytyväinen lopputulokseen. Virheettömiä nämä ei ole, mutta niin kivoja, että kehtaan mainostaa omatekemiksi. :)

Esikoiselle suloisesta kissanpentutrikoosta Pupunen-kaavalla paita koossa 122 (!!!). Vähän on hihoissa kasvunvaraa, mutta nuo pussitetut hihansuut asettuu kivasti ylimääräisenkin pituuden kanssa. Kangasta leikellessä huomasin, että esipesussa jotkut kohdat on ottanut haaleasti punaista väriä itseensä. Samassa koneellisessa oli muitakin uusia kankaita pesussa, enkä muissa huomannut värin tarttumista samalla tavalla.



Keskimmäiselle muutama paita Little lamb-kaavalla koossa 110, ensimmäisenä lentokoneita. Tämän kanssa tuli ajatusvirhe. Leikkasin hihat niin pitkäksi, että voin resorin sijaan kantata ne reunasta. Seuraavana päivänä jatkoin ompelua, ja mietin, että kumma kun unohdin ne resorit leikata valmiiksi, ja laitoin nuo ohjeen mukaiset leveämmät kappaleet jatkoksi. Helmakäännettä viimeisenä tehdessä vasta välähti, että hihansuut piti kantata, ja nyt pituutta on ihan liikaa. En jaksanut enää purkaa, vaan käytetään tätä alkuun sitten hihat käännettynä. Mahtuupahan kauan!



Kaikkiin näihin paitoihin tein litteät raglansaumat, ja myös pääntie samalla tavalla. Ompelin suoralla joustavalla yhteen, avasin saumat ja ompelin päältä taso-ompeleella. Tällä tavalla tuo niskaan tuleva kohtakin on aivan unelman litteä. Pääntien kanttikaan ei ole niin kankea, kun kerroksia tulee yhteen kohtaan vähemmän.







Lopuksi vielä kesimmäiselle pitkikset.